Suomi-sarja saatiin päätökseen ja Mestis-karsinnat odottavat.
Kuulostaa uskomattomalta, mutta näin siinä kävi. Kuka olisi ennen kauden alkua moiseen uskonut.
Lieneekin siis syytä hiukan purkaa syitä, jotka johtivat nokialaisen tähänastisen jääkiekkohistorian suurimpaan saavutukseen.

Ensimmäiseksi, sarjan paras maalivahtikaksikko Nalli - Simola.
Näihin miehiin on voinut luottaa silloin kun siihen on ilmennyt tarvetta.
Heidän jäätävän varma torjuntatyöskentely hipoo käsityskyvyn rajoja.

Toiseksi, sarjan paras hyökkäysketju Lehtonen-Petterson-Kerisalmi.
Professori Pettersonin oivallukset ja millimetrin tarkat syötöt, Nokian Malkinin, Kerisalmen silkinpehmeä kiekonkäsittely ja kokonaisvaltainen pelaaminen yhdistettynä Lehtosen tappavaan viimeistelyyn ei jätä ketään kylmäksi.

Kolmanneksi, sarjan paras karvaaja Topi Salmela. Mitä Topista voisi sanoa, no, Topi on aina Topi!

Neljänneksi, sarjan paras hyökkäyskalusto ykkösketjun takana. Leino, Viinamäki, Huilla, Peltola. Listaa voisi jatkaa vielä monellakin nimellä, esimerkiksi otteluiden alkulämmöllä vahvasti esiintyneellä
Jussi Koskelalla.

Viidenneksi, Suomen Paras pakkipari Korkeamäki-Ruohomaa. Rock n? Roll

Kuudenneksi, sarjan paras kuulut... huolto. Herrat Hartia ja sitten se kenellä ei ole niin kummoisia hartioita ovat hioneet pelaajien
varusteet siihen kuntoon, että niillä ei ole voinut muuta kuin voittaa.
Kuten jo aiemmin olen todennut, valtakunnan kärkeä. Herrojen taktinen
oivallus teroittaa luistimet normaalia huomattavasti kovemmalla kourulla on ollut neroutta vailla vertaa!

Seitsemänneksi, valmentaja Kerisalmi. Luotuaan joukkueelle varsin toimivan pelitavan ja loistavan hengen on hän osoittanut olevansa todellinen velho valmentajaksi.
Ensi kautta silmälläpitäen tulee mieleen kiinnostava kysymys. Kummassa vaihtoaitiossa, paikallisottelussa Pyry - Ilves, Hautamaa seisoo.

Joka tapauksessa, PYRY iskee kuin tuhat volttia!!

Nokian Malkin, Leo Messi ja monia muita!

Viime aikoina on nähty merkittäviä comebackeja, niin kuningasmäkikotka
Janne Ahosen kuin Pyryn luottopuolustaja J-P Arvelan toimesta. Tästä
innostuneena kuuluttajan kulma tekee kauan odotetun ja osin ehkä
pelätynkin paluun. Eikä tämä paluu voisi osua loistavempaan
ajankohtaan, kun Pyry pelaa kautta-aikojen parasta nokialaista kiekkoa.
Samalla voisi todeta toivovansa nähdä vielä yhden paluun, A-P
Reinikainen takaisin peliin ja äkkiä!
              Upea joukkue on nostanut nokialaisyleisön ihasteltavaksi
lukuisia uusia tähtiä, heistä ehkä suurimpana sanan varsinaisessa
merkityksessä tornitalon kokoinen Juha Ruohomaa. En liioittele
vähääkään väittäessäni miehen olevan SM-liiga tason pelaaja. Miehen
suorituksen arvoa nostaa se tosiseikka, että hän kulkee harjoituksiin
ja peleihin Porista, josta Pyryyn ovat tulleet moiset mestarit kuin
ylitaitava Henri Peltola ja joukkueen maaginen kapteeni Tino Sandhu.
Siis Porista, kuka olisi uskonut. Myös liukkaan laitahyökkääjän Jani
Lehtosen pettämätön maalivainu on herättänyt ihailua niin
allekirjoittaneessa kuin alati kasvavassa Pyry-yleisössä.
            Vanhoista tähdistä esiin kannattaa aina nostaa Nokian
Malkinin, Jaakko Kerisalmen pehmeät kädet ja professorin tavoin peliä
lukeva Kim Petterson. Heidän yhteispelinsä, sisältäen erilaisia
kombinaatioita ja variaatioita hyökkäyspelistä,  täydennettynä Jani
Lehtosen Leo Messimäisellä kliinisellä viimeistelyllä hivelee varmasti
nokialaisyleisön asiantuntevia silmiä.
Ylistäviä lausuntoja voisi toki antaa monesta muustakin loistavasta
Pyry-pelaajasta, kuten vaikkapa maailmanluokan maalivahdista Niklas
Nallista, mutta täytyyhän sitä jättää myöhempäänkin kertaan jotain
ihmeteltävää.
            Maininnan ovat kuitenkin ansainneet myös huoltajat, joiden
aivan megaluokan toiminnasta saatiin Bewe-pelissä oiva näyte. Kapteeni
Sandhun luistimesta irtosi terä, jolloin huoltajista toinen, se jolla
on aivan valtavat hartiat syöksyi kuin tuulispää korjaamaan luistimia
ja lopulta Sandhu menetti vain kaksi vaihtoa terähuollon aikana.
Maajoukkuetason huoltoa!
           Pienenä sivujuonteena kerrottakoon ehkä hieman surullinen ja
samalla tragikoominen tarina, joka juontaa juurensa syksyyn ja hetkeen
jolloin joukkueen toimihenkilöille tilattiin edustusasuksi mustat,
Pyryn logolla varustetut toppatakit. Toiselle huoltajista, tälle
valtava harteiselle, ei löytynyt tarpeeksi tilavaa takkia hartioista ja
toisen huoltajan, sen jolla ei ole valtavia hartioita vaan parta, takki
katosi eikä sitä ole vieläkään tavattu kenenkään yltä vaikka
ilkeämielisiä syytöksiä on kyllä heitelty pääasiassa kentän yli
toimitsija-aitioon.
           Tämä kaikki on ollut parrakkaalle huoltajalle kova
koettelemus ja kuin tämän aavistaen hän luopui alkoholista jo kuukausia
aiemmin. Tapauksen aiheuttaman painostavan ilmapiirin johdosta hän
joutui luopumaan ensin tupakan poltosta, yrittäen korvata sen kuitenkin
nuuskaamisella. Ja aivan kuin tässä ei olisi ollut tarpeeksi, hän luopui
sittemmin myös nuuskasta mutta vain ajautuakseen uuten riippuvuuteen,
väkeviin turkinpippuri-pastilleihin...
              Pyry iskee jälleen kuin miljoona volttia!!!

Kausi 2011-2012

Heti alkuun anteeksipyyntö lukijoilleni, että uutta mielenkiintoista kolumnia ei ole ilmestynyt hetkeen. Syynä tähän, että en ole kirjoittanut Teille on se, että kynäni oli hukassa. Niinhän kynällä usein on tapana. 
Onhan sekin toki totta, että eipä tässä taas ole
aiheita paljon Pyryn puolesta tarjoiltu.
Kunnes kaikki muuttui viime lauantaina. 

Ensin alkuillasta Pyry otti ja hävisi kiihkeän paikallisderbyn Pingviineille voittolaukauskilpailun jälkeen. 
Itse ottelussa ei toiminut oikein mikään osa-alue, mitä nyt kuulutus oli jälleen, kuten niin monesti aiemminkin, sarjan parasta ja Pyryn puolustaja Antti Teisala oli kuin itse varmuus (kyllä, Jussi Koskela, taas Teisalaa kehutaan, alkaako ottaa päästä?, mutta kuten sinulle lauantaina selvisi, tämä on kaksisuuntainen tie).

Ottelun jälkeen kaikki kiiruhtivat perinteisiin Pyryn pikkujouluihin, jotka tällä kertaa järjestettiin poikkeuksellisesti suht pienessä tilassa. Tilan pienuus oli kostautua, kiitos Pyryn huoltaja Tuomo Katajamäen. Hänen hartiansa, jotka ovat muhkeat kuin formuloiden takasiipi, täyttivät puolet salista. 
Illan mittaan Tuomo paljastui intohimoiseksi autourheilun ja varsinkin rallin ja formuloiden ystäväksi. 

Juhlan kulttuuriohjelmasta ja jännityksestä vastasi toiminnanjohtaja Honkosen visioima
ja vetämä suurta tietämystä vaatinut ja aivonystyrät äärimmilleen virittänyt tietokilpailu. 
Voittaneessa joukkueessa loistivat muun muassa Pyryn edelliskausien huippupuolustaja,
tuulennopea Teemu Lehtonen, viekas hyökkääjä Tuomas Viitanen, joukkueen lääkäri ja ainoa Aamulehden etusivulle päässyt edustusjoukkueen jäsen Shenwari Musafer, GM Hannu "Hjallis" Palonen, allekirjoittanut (tätä osasit varmaan odottaakin), Reinikaisen veljekset Rekka ja Hepe (jonka osuus voittoon joutui hieman kyseenalaiseen valoon, kun hän ei valjastanut koko tietämystään joukkueensa käyttöön vaan panttasi oikeaa vastausta ja asetti näin joukkueensa todella tukalaan asemaan). 

A-P "Rekka" Reinikainen säteili onnellisena paitsi tietokilpailun voiton, myös uuden perheenjäsenen johdosta. Mies on osoittanut todellista tyylitajua ja ostanut itselleen yhden automaailma klassikoista, Lada Nivan. Tämä vuonna 1974 alkunsa saanut automalli on jo nyt noussut ansaitsemaansa arvostukseen muiden pelaajien keskuudessa ja ohittaa kirkkaasti jopa Lehtosen 700 kilometriä ajetun Volvon, varsinkin umpihangessa ajettaessa.
Onnittelut vielä kerran uudelle autolle, joka taitaa olla varsin sopiva peli.

Ja lopuksi, muistakaa, että Pyry iskee kuin tuhat volttia!!

Sarja on PYRYn osalta pyörähtänyt liikkeelle varsin muikeasti ja pistetili karttuu lähes joka ottelussa.

Joukkueen parhaimmistoa on ollut, niin peli- kuin arki-illasta toiseen, pakkipari Juha-Petteri Arvela- Antti Teisala. He ovat hallinneet oman maalin edustaa siinä missä hyökkäyssinistäkin lähes despoottimaisin ottein. Heidän sulava luistelunsa ja silmiähivelevä mailatekniikkansa, yhdistettynä lähes vuoria paikaltaan siirtäviin taklauksiin ja toisesta maailmasta olevaan pelinlukutaitoon, on saanut jopa aina kriittisen päätykatsomon
hurmioitumaan ja vannomaan tämän kaksikon nimeen.

Ottelussa HC Satakuntaa vastaan, jossa PYRY murskasi vieraansa 2-1, Teisala näytti
kylmäpäisyytensä, eikä antanut tippaakaan periksi peliä tuomaroinneelle liigakaksikolle Favorin-Henriksson. Turhia hätkähtämättä Teisala otti kolme jäähyä ja otti näin selkeän erävoiton kokeneista tuomareista.

PYRYn viimeisin kotiottelu Kiekkohaita vastaan oli jälleen kotijoukkueen näytöstä ensimmäisestä vaihdosta viimeiseen. Vastustaja jäi heti ensimmäisessä erässä PYRY-nimisen tuomionuijan nuijimaksi ja ankarimmin tätä nuijaa heilutti uusi superketju Kerisalmi-Leino-
Pylvänäinen. Kuusi maalia lienee hyvä työnäyte.

Ottelun iloisin mies oli kuitenkin PYRYn kapteeni Pekka Palonen, joka monen vuoden harjoittelun jälkeen sai kiekon vihdoinkin kohoamaan. Kiekko lepattikin oikein mallikkaasti yli laidan ja Palonen palkinnoksi jäähylle.
Tämän jäähyn aikana Palonen muuten kumosi ilkeämieliset huhut, jotka väittivät Tuomas Viitasen ja Teisalan puuttuneen pelistä edellisenä iltana juhlittujen, joukkueen viime kauden huoltajan, Antti Hiltusen häiden johdosta.  
Onnittelut täältäkin suuntaa!

Näihin iloisiin tunnelmiin on kaiketi hyvä päättää tällä kertaa. Seuraava raportti tulee taas, kun siihen ilmenee aihetta. Luultavasti ennemmin tai
myöhemmin. PYRYn ollessa kyseessä, mitä todennäköisimmin ennemmin.

Muistakaa, PYRY iskee kuin tuhat volttia!!

Tuhat volttia!

Taas on kesä takana ja katseet suunnattu tiukasti tulevaan kiekkokauteen. Itsekin jo innosta täristen kävin tässä eräänä iltana urheiluruudun jälkeen koiraa ulkoiluttaessani jäähallilla katsomassa, josko siellä vaikka joku höntsyporukka pelailisi. Jäällä kiisikin yli kaksikymmentä aikuista miestä, jotka eivät todellakaan kuuluneet mihinkään höntsyporukkaan. Luistimenterän piirtoja jäähän piirteli Nokian ainoa joukkue, jolla on oikeita pelillisiä menestystavoitteita. Ja nyt jonkun asiantuntijan päähänpinttymästä johtuen tämä nokialaisen jääkiekon lippulaiva harjoitelee samaan aikaan, kun tämä maanmainio asiantuntija vetää peittoa korvilleen ja vajoaa aina vain syvemmälle untenmaille. Kovin on taas tylsäpäisellä kynällä tätä jäävuorotilannetta sekoitettu.
No, anyway, kuulin siinä samalla kertaa PYRYn asioista hyvin perillä olevalta nimettömältä lähteeltä samalla, kun hän asetteli pelipaitaansa nro 13 kuivumaan, että taitaa olla niin, että Teisalan Antti ei pelaa tulevalla kaudella.  Tähän minä sanon että kilinke...t! Antti, ei se mitään vaikka loukkaantumiset vaivaavat, mutta PYRYläinen kiekkoilu tarvitsee sinua ja sinun räväkkää ja yleisöönmenevää pelityyliäsi. Pelkäänpä, että mahdollinen lopettamisesi veisi katsomoista varmasti sat..kymm... ainakin jokusen katsojan pois. Niinpä vaadinkin koko PYRYläisen kiekkoilun puolesta, jatka! Omasta ja vähän muidenkin puolesta oikein hyvää alkanutta syksyä ja tervetuloa seuraamaan PYRYn spektaakkelimaisia piirteitä saavia kiekko-otteluita. Tulevalla kaudella Pyry iskee kuin tuhat volttia!!

Kausi 2010-2011

Tässä se nyt tulee, pitkään odotettu ja etukäteisspekulointia aiheuttanut, monien vatsat jännityksestä kuralle vääntänyt pelaajapoliittinen lausuntoni.

Lausuntoa ei anneta kaikista pitkään loukkaantuneena olleista tai muuten vain vähän mukana olleista.

Kiihkeän play-off tunnelman tunnelmointi näin tekstin välityksellä on käytännössä mahdotonta. Eikä tässä ole juuri aikaakaan, koska seuraava
peli Diskosta vastaan odottaa jo lauantaina.

Tämän ottelusarjan ensimmäinen peli oli Pyryltä varsin hyvää ja vauhdikasta, joskin toisen erän huonot hetket nostivat kysymyksiä pintaan. Kuten esimerkiksi; mahtaako näitä kirjoituksia lukea kukaan, tai kuinka ylpeä Pyryn kapteeni mahtaakaan olla omasta veljestään?

Pyryn pelaajista eniten pelissä loisti kuulantyöntäjän kokoinen hiustaiteilija Sami Hurske, joka tällä kertaa loisti poissaolollaan!

Naiskatsojat poistuivat pettyneenä jo ennen ensimmäisen erän puoltaväliä huomattuaan suoraan Italian jalkapallomaajoukkueen hiustyylin kopioineen Samin jääneen pois kokoonpanosta.

Pidetään peli yksinkertaisena ja vaihdot lyhyenä, kuten play-off henkeen kuuluu.

Seuraavassa kirjoituksessa ensi viikolla annan tiukan analyysini pelaaja pelaajalta turhia kainostelematta.

Tätä odotellessa, kuulemiin ja Pyrylle onnea Jyväskylään!!

Pyryn peli Sisukiekkoa vastaan oli viimeinen peli karsintasarjassa ja kävi loistavasti harjoituksesta keskiviikkona alkavaa pudotuspelisarjaa jyväskyläläisiä vastaan.

Lupauksia herättävää oli nähdä yhden Pyry-
ikonin, liukasliikkeisen Teemu Lehtosen, kirjauttavan itsensä maalintekijöiden ansiokkaaseen listaan.
Lehtosen luistimet iskivät salamoita, kun hän nousi vastustamattomasti siniviivalta maalintekoon.

Hattutempun pelissä taiteillut Vesa Katajamäki intoutui tuulettamaan kolmatta maaliaan varsin railakkaasti, päästäen kasvoilleen jopa pienen hymynkareen.

Maalin makuun pääsi myös, eikä mitenkään yllättäen jo aikaisemminkin kehumani Tapani "Nokian parhaat wingsit" Koskinen.
Maalissaan hän käytti juuri niitä oppeja, joita hän sai D- ja C-junioreissa.

Hyvältä tulevaa pudotuspelisarjaa silmällä pitäen näytti myös aina vain kovemmin kannustavat pojat Pyryn vaihtoaition takana. Täytyy sanoa, että on todella hienoa seurata kuinka pojat jopa laulavat Pyryn maalilaulun, vanhan Ramones-hitin tahtiin.
Jos Pyry selviää kunnialla pudotuspeleistä, voivat nämä pojat kulkea rinta kaarella, sillä he ovat varmasti antaneet täyden panoksen!

Pienen pettymyksen viime peliä seuraamaan saapuneelle yleisölle aiheutti mainostamieni viiksien yllättävä katoaminen.

Lopuksi vielä pieni kysymys.
Onko Pyryn vastus pudotuspeleissä
Jyväskylän Kapakkis, Jyväskylän Pubis, vai Jyväskylän Diskos?

Mitä tulikaan uhottua!
En per...jantai sentään soita mitään Lappooniaa.

Niinpä päätin keksiä PYRYn viime pelistä Lujaa vastaan vaikka väkisin positiivisia asioita, että saisimme edelleen kuulla pelikatkoilla sitä ainoaa oikeaa "hokimusaa".
Ja hei, eihän niiden asioiden keksiminen
ollut edes vaikeaa, sillä pelissä oli pitkästä aikaa paljon hyvää.

Päällimmäisenä mieleen tulee Sami Hurskeen vahva paluu vaativan nokialaisyleisön eteen. Samilla oli kaksi loistavaa paikkaa myös maalin
tekoon mutta molemmilla kerroilla hänen uljaat hiuksensa takertuivat mailan lapaan vieden laukauksesta parhaan terän.

Oli miten oli mutta näin on, että joka tapauksessa ja vaikka kuka sanoisi mitä sanoisi, minun täytyy todeta PYRYn peliin tulleen selvästi liikettä lisää Samin paluun myötä.

Maininnan arvoista lienee myös Tapani "Habanero" Koskisen, tuon PYRYn tulevaisuuden runkopelaajan paistama erinomaisen maukas hampurilaisateria. Ja niiden siipien taso on edelleen tosi let's go!

Tässä kohtaa myös hatun nosto valmentaja Kerisalmelle, joka peluuttaa ja luottaa B-ikäiseen Koskiseen.

Koko joukkueen hyvästä panoksesta esimerkkinä käy hieno nousu kahden maalin takaa ja venyminen jatkoajalle.
Voittokaan ei olisi ollut vääryys, eikä se ollut kaukanakaan, mutta tuomaritoiminta jatkoajalla
antoi aihetta jossitteluille.

Voi olla, että Pyry ei ole ollut tämän kauden paras joukkue sarjassa, mutta PYRYstä löytyy sarjan komeimmat ja tuuheimmat viikset.
Huikea sekoitus suomalaista amistyyliä ja saksalaista aikuisviihdeteollisuutta, 10 pistettä!

Mitä voi sanoa PYRYn kahdesta viime pelistä niin, että ei loukkaa ketään?

Tässä kohtaa kirjoittamiseni pysähtyi pitkäksi aikaa. - Mietin vieläkin... 
No, sanotaan nyt vaikka näin.

Toimitsija-aitio kotipelissä KeuPaa vastaan toimi moitteettomasti. kello pysyi ajassa, peli päivittyi nettiin sujuvasti, jäähyaitioden luukut aukenivat niin kuin pitää ja pelikatkojen musiikki oli jälleen rock-klassikkoja parhaasta päästä.

Jaa, mutta olihan siinä se kolmosketjun hyvä vaihto toisen erän puolivälissä.

Toki voi syyttävän sormen suunnata myös tuomareihin, kun he hyväksyivät kyseenalaisella tavalla KeuPan seitsemännen maalin.
Peliä oli siinä vaiheessa vielä monta minuuttia jäljellä ja Pyry vain neljän maalin päässä ja kaikki näytti siltä, että PYRYn takaa-ajo saattaisi alkaa ihan minä hetkenä hyvänsä.

Porin vieraspelistä en sano mitään, kun en paikanpäällä ollut.
Puhelinhaastattelussa joukkueen kapteeni Pekka Palonen tosin antoi mielenkiintoisen kommentin, mutta ei siitä sen enempää.

Joukkueen huonoista otteista suivaantuneena annankin tässä heti yhden lupauksen. Jos Lujaa vastaan joukkue konttaa ja ottaa lukua niin viimeisessä karsintasarjan pelissä urjalalaisia vastaan soitan pelkkiä Suomen euroviisubiisejä, maalilauluna Kojon nollan pisteen "Nuku pommiin".
Repikää siitä sitten tunnelmaa. Toivon, että moiselta kamaluudelta säästytään ja punapaitainen joukkue palaa raiteilleen.
Vaikka voihan olla, että moisestakin musiikista joku pitää.

Mutta ei sen enempää arvioitani musiikista vaan lopuksi muutama positiivinen poiminta pitkän kauden ajalta.

Päätykatsomon huutosakki on aina pitänyt sekä koti- että vierasjoukkueen ja tuomarit varpaillaan hyvin kriittisinä ja vaativina katsojina, äänijänteitä säästämättä.

Toinen asia, johon olen kiinnittänyt huomioni on PYRYn omien pikkujunnujen reipas kannustus liput liehuen miesten peleissä.
Tällaista lisää. Tämä on juuri sitä, mitä Nokialla vain perinteikäs, pitkän historian koko kaupungin ja Teidän Nokian Pyry pystyy tarjoamaan.

Tunnetta, Tunnelmaa ja Rock'n Rollia!

22.2.2011

Jälleen on aika jauhaa täyttä bullshittiä jääkiekosta ja siihen tarjoutuu hieno mahdollisuus johtavan nokialaisen jääkiekkoseuran sivuilla.

PYRYn hieno voittoputki katkesi Vaasassa. Tulos sinänsä oli varmasti pettymys, mutta ehkäpä se sai joukkueen taas arvostamaan työntekoa.

Ryhdistäytyminen tapahtuikin heti seuraavana päivänä, kun PYRY suorastaan murskasi FPS:n 3-2.

Ainoan takaiskun ottelu tuotti jo ennen alkuaan,
kun forssalaisten kohuvahvistus, kovista otteistaan tunnettu ex-liigapelaaja Timo Willman oli jäänyt kotiin, eikä ollut joukkueensa
kokoonpanossa.
Kaikki, jotka muistivat PYRYn kapteenin, Pekka Palosen hurjan myllyn Kaukajärven urheilukentän kaukalossa 90-luvun
puolivälistä, odottivat näiden kahden kohtaamista. Ainakin minä odotin.

Esiin voisi nostaa myös tyylikkään ja älykkäästi pelaavan puolustajan,
ääninäyttelijänäkin uraa luoneen Antti Teisalan hyvät otteet ja rajut
taklaukset, jotka saivat kaukalon laidatkin ratkeamaan liitoksistaan.
Samalla pienet kehut kenttämies Simolle, joka kokosi laidat nopeasti
pelin keskeytymättä.

Ensi lauantain KeuPa-pelin voittoon PYRY on jo valmistautunut
varaamalla paikallisen kylpylän itselleen järjestääkseen
perinteisen nopeuslaskukilpailun vesiliukumäessä.

Lopuksi vielä suuret onnittelut koko toimitsija-aition väeltä Sulanderin Pekalle, 60
vuotta!

13.2.2011

Hyvä Pyryn sivuille ajautunut, nyt sinulle tarjoutuu tilaisuus lukea
kautta aikojen ensimmäinen kuuluttajan kulma tai voit klikata itsesi
ulos näiltä sivuilta.
Mielenkiintosi siis heräsi ja päätit jatkaa tutustumista tähän uuteen osioon aina yhtä yllättävän Nokian Pyryn sivuilla.

Tarkoitukseni on pureutua nokialaisen punakoneen viimeaikojen
otteisiin ja muihin minulle kuulumattomiin joukkueen asioihin.
Näkökulmani toimitsija-aitiota suojaavan pleksin takaa voi olla hieman
vääristynyt, mutta aina yhtä rehellisen puolueellinen.

Otteluita seuraamassa olleet ovat varmasti panneet merkille Pyryn
parantuneet otteet. Alkukauden kompurointi on unohdettu ja joukkue
taistelee jälleen rinta kaarella ja luistimet jalassa.
Oman näkemykseni mukaan tämä on seurausta muutamasta asiasta, joita joukkueen sisällä on tapahtunut.

Ensimmäinen on se, että joukkueeseen liittyi kokenut ja rautainen puolustaja J-P Arvela, joka muuten on entinen luokkakaverini yläaste-ajoilta, eikä tämä mielestäni voi olla näkymättä omissa analyyseissäni.

Toinen merkillepantava askel parempaan tehtiin, kun Nokian oman pojan, Tapani "Hotwings" Koskisen siirtopaperit allekirjoitettiin erään kahvipöydän ääressä.
Kuumansiiven otteet olleet miehekkäitä ja niistä paistaa selkeästi läpi hänen saamansa loistava valmennus D- ja C-juniorina. Kaiken muun lisäksi Tapani paistaa Nokian parhaat siivet.

Kolmas ja ehkä vähän yllättävä mutta jokseenkin odotettu käänne koettiin viime lauantain ja sunnuntain välisenä yönä kello 0.18. Tuona hetkenä Pyryn kovaluinen vasen pakki Antti Teisala ilmoitti itsensä tekstiviestillä minun virallistakin epävirallisemman fan clubin ensimmäiseksi jäseneksi. Jäsenetuna hän tulee saamaan entistäkin pidemmät hehkutukset.

Lopuksi vielä siteeraus edesmenneen nokialaisen jääkiekkoaktiivin,
Erkki Kvickin pelikirjasta " Pitkä päätyyn ja mopolla perään "!

Näihin kuviin ja tunnelmiin..